Efharisto Thassos!


Keskiviikkona vuokrasimme mönkkärit ja suuntasimme kohti saaren eteläkärkeä ja Giolaa. 

Iiks!

Giola on luonnon muovaama allas jonka erottaa merestä noin parin metrin levyinen kaistale. Tarun mukaan Giola on Zeuksen silmä jolla se kyttää huikentelevaista Afroditea. Tie alas Giolalle on huono enkä voi suositella sinne ajamista tavallisella henkilöautolla, mutta mönkkäreillä sinne pääsi vaivattomasti. Giolalla on yksi taverna ja jos haluat käyttää tavernan parkkipaikkaa, joka on alin mahdollinen paikka jonne kulkuneuvonsa voi jättää tai ravintolan vessaa, muita vessoja ei ole, on sinun myös ostettava ravintolasta jotakin. Giolalle pitää laskeutua vielä tavernalta jonkin verran, eikä maasto sovi liikuntarajoitteiselle. Jos Giolassa haluaa uida tulee mukaan varata uimakengät, sillä altaan pohja on täynnä merisiilejä. Itse emme uineet, vaan katselimme kun muut hyppivät korkealta kalliolta veteen. 

Giola

Joku vuori, liekkö Olympus 😀

Giolan kristallinkirkasta vettä

Lounastimme Giolan tavernassa joka ei yllättäen ollut sen kalliimpi kuin ravintolat muuallakaan. Omat mustekala renkaani olivat erinomaisa, ehkä parhaita joita olen koskaan saanut.

Giolan tarvernalta

Giolalta ajelimme näköalapaikoilla pysähdellen takaisin hotellille jossa teimme pikaisen pit stopin ja hyppäsimme uudelleen mönkkäreiden selkään ja otimme suuntiman kohti Marble Beachia.

Jostain Giola Golden Beach väliltä

Rallikuskit

Hienoisen arpomisen jälkeen löysimme oikean tien. Tämäkään tie ei ole kelvollinen tavalliselle henkilöautolle, mutta mönkkäreillä ja maastoautoilla matka taittuu. Matkalla törmäsimme vuohilaumaan josta pikku vuohi oli jäänyt jälkeen ja huuteli surkeana muiden perään kiven päältä. Voi raukkaa. 😕

Marble Beachille päästyämme saimme iloksemme huomata rantapalveluiden olevan edelleen kiinni, joten vietimme rannalla vain lyhyen hetken sen valkeutta ja veden väriä ihmetellen ja kuvaten. Marble Beachin hiekka on tullut läheisten marmorikaivosten tuottamasta pölystä ja pikkukivistä ja auringon paistaessa se on sokaisevan valkoista. Meri näyttää valkean hiekan takia mielettömän turkoosilta ja kauniilta. Ranta on muutenkin mukava ja rannan ravintolakin vaikutti siistiltä vaikka se kiinni vielä olikin. Osan rannan viehätyksestä kuitenkin vei heti rannan vieressä oleva nostokurki ja rannan tuntumassa kelluvat ruostuneet ponttoonit.

Marble Beach

Niin kirkasta

Marble Beach

Minullla ja miehelläni oli yhteinen mönkkäri ja siskollani oma. Sisko ajeli perässänmme ja tuumasi meille Marble Beachilla että oli näyttänyt kuin mönkkärimme takarengas olisi lieputtanut. Aloimme tutkia asiaa ja selvisikin että toisen takarenkaan pultit olivat melkein kokonaan irronneet ja toisestakin takarenkaasta yksi. Mönkkärissä ei ollut minkään valtakunnan työkaluja ja pysäyttämästämme autostakin löytyi vain väärän kokoisia. Kiristimme pultit parhaamme mukaan käsin ja läksimme ajelemaan takaisin varovasti pysähdellen useasti kiristämään pultteja. Mietimmepä vain että mitähän olisi tapahtunut jos rengas olisi irronnut kovemmassa vauhdissa vuoristotien mutkassa.

Pulttien kiristystauon kuvailuja

Pulttien kiristystauon kuvailuja

Pääsimme kuitenkin ehjänä takaisin Skala Potamiakseen ja palauttamaan mönkkäreitä. Vuokraamon työntekijä oli asiasta kauhuissaan  ja soitti pomolleen. Pomon mielipide oli se, että ei ole mahdollista että pultit olisivat olleet löysällä jo valmiiksi, vaan että turistit ovat itse pultit löysyttäneet. Niimpä niin, kuljetan aina rengasavainta matkalaukussa, kun muuten painoa ei ole tarpeeksi. Laukusta löytyy myös moottorisaha ja ruuvipenkki. 😂

Illalla ravintolaksi valikoitui Tripadvaisorissa ihmisten ykköseksi rankkaama Plaude. Nyt täytyy kyllä taas vähän ihmetellä että miksi ravintola on ykkösenä?!? Onko ihmisille tärkeintä että ruoka on halpaa ja sitä on lautasella niin paljon että siitä riittäisi pienelle kylälle ja muulla ei sitten ole väliä? Ruoka ravintolassa oli kyllä sinällään ihan maukasta, mutta se oli sitä samaa turistuhuttua mitä muuallakin. Jokaisessa annoksessa oli samat lisukkeet, perunat sai valita itse paistettujan ja ranskisten väliltä. Edellisessä blogissa mainitsemani Nisi on Tripillä kolmantena, mutta on mielestäni ehdottomasti parempi paikka kaikin puolin.

Drinksujen kautta unille. Siskoni oli sitä mieltä ettei minun tarvitsisi tulla aamulla seitsemän aikaan kahvinkeittoon...

Torstai eli kuudes päivä koitti pilvisenä. Jouduin väkisinmakaamaan itseäni aamulla pari tuntia ennen kuin uskalsin mennä alas keittämän kahvia. On se hemmetti kumma kun ei saa nousta sillon ku haluu... 😖

Meillä ei ollut päivälle suunnitelmia, kun rannallekkaan viitsinyt mennä pilveilemään. Eipä silti olin polttanut selkäni melko perusteellisesti edellisenä päivänä motoillessa, että ei se ranta nyt muutenkaan niin houkuttanut.

Päädyimme siskon kanssa käveleksimään ja tutustumaan rannan toiseen päähän jossa emme olleet vielä käyneet. Mieheni jäi hotellille ottamaan omaa-aikaa... taisi melkein viikko putkeen olla jo liikaan sisarrusten seurassa.

Kävimme siskon kanssa ottamassa drinksut hyvin viihtyisässä rantaravintolassa, jonka jälkeen haimme leipomosta erilaisia piirakoita meille huoneeseen lounaaksi. Kreikassa kannattaa ehdottomasti maistella leipomomoiden piirasia! 

Rannan drinksubaari jonka nimeä en arvatenkaan muista

Mansikkamojito, nam

Loppu päivä hengailtiin jälleen terassilla korttia pelaten ja viiniä juoden.

Ilalla hipsuilimme jälleen syömään, ravintolaksi valikoitui Green Sea jossa tuuppasimme itsemme rannan puoleiselle terassille.... virhe! Pian istuttuamme alkoi taivaanrannassa salamoida. Mutta ei se mitään, ouzon rohkaisimina päätimme jäädä terassille. Alkuruokien jälkeen tuuli yltyi, mutta vieläkään turisti ei antanut periksi vaan söi pääruokansakkin ulkona. Siinä vaiheessa oli pakko kasata viinilasinsa ja juosta sisään kun sade alkoi. Piti myös tilata lisää viiniä, sillä vettä tuli kuin Esterin tiedät mistä eikä loppua näkynyt ja kuka sitä nyt kuivinsuin sateen loppumista odottaisi. Lisää ouzoa, nyt talotarjosi. Tilasimme laskun, se oli aivan liian pieni, huomautimme asiasta. Siis kuka huomauttaa siitä että lasku on liian pieni? Urpot! No saimme oiekean laskun, oli 20e kalliimpaa.

Sateen lakattua suunta kohti päivällistä drinksubaaria. Sade oli roskien lisäksi huuhtonut myös turistit pois. Kylä oli kuollut. Parin drinksun jälkeen emme jaksaneet katsella enää vain toisiamme ja päätimme itsekin lähteä nukkumaan. Kellokin oli jo vaikka mitä (00.30).

Perjantai ja viimeinen päivä kohteessa. Karmea flunssa. Tuntui että pää mossahtaisi kuin finni jos sitä puristaisi. Taivaalla oli edelleen pilviä, mutta ei niin paljoa kuin edellisenä päivänä. Hotellin baarissa kävi hirvittävä kuhina heti aamusta lähtien. Pian meidätkin tultiin kutsumaan illalla vietettäviin hotellin avajaisiin. Pohdin että onkohan siellä ruokaa tarjolla...😋

Päätimme lähteä rannalle. Nyt rantatuolien ravintolakin oli jo auki. Muutaman tunnin makoilu yläselkä visusti suojattuna riitti. Piti saada lounasta. Pikku syömingit rannan ravintelissa ja paluu hotelille tekemään sitä mitä jokaisena muunakin päivänä. Onneksi terasissa oli katto kun taas satoi.

Illan tultua alkoi hotelin ravintolaan lappaa paikallista väkeä ja meitä ahdistamaan ajatus kreikkalaisista juhlista. Viimeistään siinä vaiheessa kun papille alettiin laittamaan pihaan alttaria valmiiksi oli meidän aika lähteä muualle syömään. Sitä paitsi juhlissa ei ollut kunnon ruokaa vaan vain pikku purtavaa. Eli rantaan syömään.

Syömästä palattuamme meidät napattiin heti hotellin ravintolaan ja omistajan veljen(?) juttusille. Viinilasit kouraan ja typerästi hymyilemään. Onneksi kaikki pöydät olivat varattuja, pappikin oli vielä viinillä, niin pystyimme luikkimaan viiniemme kanssa omalle terassillemme. Pian juhlat jo vaikuttivat tulleen päätöskeen ja vieraat poistuivat kuten mekin, pakkailemaan viimeisiä tavaroita ja nukkumaan.

Aamulla herätys ennen viittä. Kahvia ja uloskirjautuminen. Saatiin maksaa verotkin. Jippii!

Nalleakin masensi meidän kotiinlähtö

Bussilla satamaan, laivalla yli ja bussilla kentälle. Vähän myöhässä aikataulusta kohtia Suomea.

Kirjoitan tätä koneessa ja koitan muistaa mitä viikon aikana tapahtuikaan. Kaikesta en ole varma, mutta paljon ristiseiskaa, viiniä, ruokaa ja naurua viikkoon kuului. Mitä sanottavaa Thassoksesta? Hmm... Saaren vihreys yllätti minut kuten matkakumppaninikin. Kreikan saaret ovat karuja, Thassos ei ole ainakaan Golden Beachin puolelta. Etelään mennessä näyttää enemmän tutulle Kreikan saaristolle. Ruoka oli hyvää, joskin pääosin aikas perus settiä. Ruoka oli myös halpaa. Keskimäärin kolmen hengen illallinen maksoi 50e. Otimme yleensä kaksi alkuruokaa jotka jaoimme. Kaikille omat pääruuat, iso pullo vettä ja litra talon viiniä. Mielestäni todella huokeaa ja maha oli aina täynnä. Ravintola Nisiin meni hiukan enemmän rahaa, mutta siellä joimmekin pulloviiniä. Ravintolat tarjoavat myös yleensä jotakin jälkiruokaa tai juomaa kunhan on tilannut laskun.

Thassoksella ei ole aivan älyttömäti nähtävää ja koettavaa vaan mielestäni se toimii oivallisesti löhöilyyn. Saaren arkeologiset nähtävyydetkin ovat melko mitäänsanomattomia joten niitäkään töllistellessä ei päivätolkulla mene. Itse pidin siitä että saarella oli nyt hyvin vähän turisteja. Oli ihanan rauhallista. Epäilen kuitenkin että kesäkuukausina meno yltyy, joskin kuulema saarella lomailevat ennen kaikkea kreikkalaiset itse. Thassos on myös vielä ihanan vanhanaikainen. Teitä ei ole pääteitä lukuunottamatta päällystetty, lammaspaimenet paimentavat lampaitaan hotellien keskellä eikä joka paikkaa ole pykätty täyteen hotelleja. Voin lämpimästi suositella lepolomailuun!

Lambit laiduntamassa hotellin naapurissa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

7. - 9. matkapäivä Verona

Mitä tuli taas luvattua?