Tekstit

Efharisto Thassos!

Kuva
Keskiviikkona vuokrasimme mönkkärit ja suuntasimme kohti saaren eteläkärkeä ja Giolaa.  Iiks! Giola on luonnon muovaama allas jonka erottaa merestä noin parin metrin levyinen kaistale. Tarun mukaan Giola on Zeuksen silmä jolla se kyttää huikentelevaista Afroditea. Tie alas Giolalle on huono enkä voi suositella sinne ajamista tavallisella henkilöautolla, mutta mönkkäreillä sinne pääsi vaivattomasti. Giolalla on yksi taverna ja jos haluat käyttää tavernan parkkipaikkaa, joka on alin mahdollinen paikka jonne kulkuneuvonsa voi jättää tai ravintolan vessaa, muita vessoja ei ole, on sinun myös ostettava ravintolasta jotakin. Giolalle pitää laskeutua vielä tavernalta jonkin verran, eikä maasto sovi liikuntarajoitteiselle. Jos Giolassa haluaa uida tulee mukaan varata uimakengät, sillä altaan pohja on täynnä merisiilejä. Itse emme uineet, vaan katselimme kun muut hyppivät korkealta kalliolta veteen.  Giola Joku vuori, liekkö Olympus 😀 Giolan kristallinkirka...

Kalimera Thassos!

Kuva
Ihanainen loma alkoi ja lauantai yönä suuntasimme raksun ja siskon kanssa kohti Helsinki-Vantaata. Herätys oli klo 2.00. Saattoi hieman väsyttää mutta kahvin voimalla matkaan. Siskoni noukki meidät kyytiinsä ja nokka kohti kenttää. Tällä kertaa selvisimme kentälle ilman ylimääräisiä mutkia.  Kentällä hieman aamupalaa, eli naurettavan hintaista salaattia ja leipää. Ja tietenkin yhdet lähtöviinit. Ja koneessa tietty skumppaa. Lento Kavalaan kestää vain kolme tuntia joten olimme jo hyvissä ajoin aamupäivällä Kreikassa. Aamuskumppa Kavalan kentältä suuntasimme 15min ajomatkan satamaan jossa siirryimme lauttaan ja aloitimme seilaamaan kohti Thassoksen kaunista saarta. Lauttamatka kesti noin 40min. Sää oli pilvinen mutta lämmin joten vietimme matkan kannella. Thassoksen satamaan saavuttuamme kipusimme jälleen bussiin joka vei meidät majoitukseemme Golden Beachille Skala Potamiakseen Hotelli Oli Terraan. Hotellille päästyämme saimme kuulla olevamme hotellin ensimmäiset ...

Kevät, kuljen Vesijärven rantaa...

Kuva
Kevät on vallannut suomalaisten sydämet...Ihmiset tulvivat kaduille ja tungeksivat jäätelökojuilla ja terasseilla. Yritimme miehemme kanssa itsekin käydä Lahden satamassa pehmiksillä sunnuntaina mutta jonot olivat niin hervottoman pitkiä ettei jaksanut. Muutenkin populaa oli ettei sekaan meinannut mahtua. Mieheni pohtikin siinä ääneen että hän ei ole ihan varma että pitääkö Lahdesta sellaisena kuin se yleensä on, eli niille jotka eivät Lahtea tunne: aavemainen sumu leijuu autioiden katujen yllä, vain kaupungin karmaisevat talvivalot luovat valjua valoaan ja hätäisesti joku mummo katoaa nurkantaakse piiloon huomatessaan toisen ihmisen lähestyvän korttelin päässä. Vaiko sellaisena kuin se sunnuntaina oli eli täynnä iloisia, hymyileviä ihmisiä. Jäin pohtimaan ihan samaa, sunnuntaina tuntui että autio satama olis mukavampi. Ikinään ei oo hyvä. Voisko olla mukava keli ja sopivasti porukkaa? Jäätelöäkin olis kiva saada sillon ku tahtoo eikä tarviis jonottaa. 🍦😃 Pihlajan hiirenkorva. 😀...

Stooalaista tyyneyttä etsimässä...

Kuva
Tuskastunut, niin tuskastunut... Tiedätte varmaan että jotkut ihmiset on vaan todella raskaita, tuskastutavia, ärsyttäviä, raivostuttavia... ja ihan kaikkia negatiivisia laatusanoja joita nyt vaan mieleen tulee? 😖 Normaalisti tälläisen ihmisen ulkoistaisi elämästään hyvinkin nopeasti. Mutta entäpä sitten jos ei niin voi tehdä? Tai toki voihan sitä vissiin aina, mutta jos se ihminen kuuluu sun elämään esim. harrastuksen, luottamustoimen tai työpaikan kautta ja että pääsisit hänestä eroon tarkoittaisi sitä että pitäisi tehdä melko radikaaleja muutoksia omassa elämässäsi päästäksesi eroon vain tuosta yhdestä ihmisestä. Miten tilanteen sitten hoitaa? Vaikka nyt yleisesti ottaen olenkin sitä mieltä että kaikkien kanssa nyt voi tulla toimeen jos on pakko jos vaan oikein koittaa ja panostaa niin jotenkin maa vaan kantaa päällään sellasia ihmisiä että ei vaan pysty! Ei vaikka kuinka yrittäisi! Taas alko vernpaine nousemaan kun vaan ajatteleekin. RR📈 Mun elämääni kuuluu yks tällänen i...