Lomalomaloma



Ou jee! Eilen se sitten alkoi, LOMA! Reiluun kahteen viikkoon ei tarvitse valvoa kun toiset nukkuu. Toivottavasti. Joskus on käynyt niinkin että on päätynyt valvomaan miehensä nukkumista. Nyt saattaa joutua valvomaan ystävän unia kun lähdetään reissuun.
                                                    
  
Olen siis lähdössä perjantaina pohjois-Italian triaintripille ystävän kanssa joka on myös kampaajani. Vähän epäilyttää kuinka reissu onnistuu kun kaksi aivan erilaista ihmistä reissaa kaupungista kaupunkiin 11 päivää. Minä aikataulu friikki jolla täytyy olla suunnitelmat selvillä puolta vuotta etukäteen ja toinen jolla ei ole ihan vielä edes varmaa tietoa minne on menossa vaikka lähtö on muutaman päivän päästä. Lyhempiä reissuja olemme suorittaneet melko menestyksekkäästi, vain pienin traumoin mutta 11 päivää paikasta paikkaan liikkumista tulee testaamaan molempien kärsivällisyyttä. Voi olla että joudun etsimään itselleni uuden kampaajan tämän reissun jälkeen... Olen yrittänyt valmentaa itseäni henkisesti antamaan aikaa ja olemaan kimpoilematta ympäriinsä... Stressi alkaa iskeä. Ollut vissiin huono valmentaja. Palaan reissuun kunhan päästään matkaan.
                                                       

Olen viime päivinä lukenut blogin kirjoittamisen aloitutksesta... Luonnollisesti aloitin ensin ja luin ohjeet vasta sitten. Elämästä tulee silla lailla huomattavasti jännittävämpää kun jättää ohjeet lukematta, erityisesti kaiken sellaisen kanssa johon liittyy teräviä liikkuvia osia ja sähköä. 
Ohjeissa kehoitettiin luomaan heti ammattimaisen näköiset sivut... 😯 Olen seikkaillut bloggerin ulkoasu-sivulla viikon edestakaisin enkä vieläkään ymmärrä mitä siellä pitäisi tehdä. Sain eilen lisättyä instan ja facen linkki-ikonit mutta samalla sain lisättyä myös puolialastoman Rihanan kuvan. Ei mitään havaintoa mistä kuva ilmestyi. En saanut pelkkää kuvaa pois, jouduin poistamaan myös ikonit, luovutin. En vieläkään ymmärrä mitä favicon tai gadget tarkoittaa. 

Ohjeissa kehoitettiin myös keksimään blogille mieleenpainuva, persoonallinen ja blogia kuvaava nimi... 😅 Niin no, mikä nyt on persoonallinen? Helppo tuo on ainakin muistaa. On muutenki hieman haastavaa keksiä blogin sisältöä kuvaava nimi kun ei oikein itsekkään tiedä mitä aikoo kirjoittaa. Niin ja tosiaan; blogin aihealue kannattaa rajata tarkasti sanottiin... Just. Yhdessä asiassa onnistuin kuitenkin. Ohjeissa kehoitettiin valitsemaan aihe johon suhtautuu intohimoisesti. Olen melko varma että onnistun suhtautumaan omaan elämääni pääsääntöisesti melko isolla intohimolla. Ainakin toisinaan.

Näin loman alkamisen kunniaksi kävin eilen tapaamassa ystävää jota en ollut nähnyt aikoihin (lue: yli vuoteen). Mihin tämä aika oikein rientää? Ystäväni sanoi lukeneensa yhtä blogiteksteistäni ja miettineensä koko ajan että: Heidi tää on ihan älytöntä p**kaa mutta että kuitenkin koko ajan oli hieman naurattanut ja että loppuun oli kuitenkin pakko lukea, että kai siinä tekstissä oli sitten jotakin onnistunutta. Joo, story of my life: Naurettava tyyppi jolla ei oo mitään järkevää sanottavaa mut eroonkaan siitä ei oikein pysty hankkiutuu ku kai siinä jotain hyvääkin on. Sopivaa seuraa pieninä annoksina.

Ruokana makaronilaatikkoa, alla ei kuvaa. Mutta kokeilkaapa laittaa makaronilaatikkoon hyppysellinen kanelia. On nannaa. 

Tänään aamulla herätessä huomasin oikean hartian olevan aevan jumissa. Päätä ei voi juuri kääntää ja lumikolan seinältä alas saaminen oli taiteen laji. Lumen kolaaminen on muutenkin ja ikävää hommaa niin nyt se oli ikävää x10.

Kävin tänään lumen kanssa tappelun lisäksi hoitamassa loput tarvittavat ostokset reissua varten ja hankkiutumassa eroon takatukastani ja muutenkin laitattamassa kuontalon reissu kuosiin. 

Uusi tukka

Kampaajalla käynti ei ole koskaan ollut ennen kivuliasta. Nyt oli. Pesupaikalla lavuaariin nojaaminen oli aivan mahdotonta koska hartiaan iski aivan jäätävä kipu. Huutoa ja naurua yhtä aikaa. Nauraminen ei ollut hyvä asia sillä se aiheutti lisää kipua ja se taas nauratti lisää. Kierre oli valmis. Silmät kostui kyyneleistä, sekä kivun että naurun. Aikani asentoa haetuani selvisi, että kun oikeaa jalkaa piti ylhäällä suorana ja kättä nosti hieman ylös niin pystyin juuri ja juuri nojaamaan sen verran lavuaariin, että kampaaja sai pestyä värin pois. Näytin kuulema idiootilta. 
Onneksi Kauneus Tannerin Miia on kampaaja johon voin luottaa. Olen muutamaan otteeseen päätynyt kampaajalle joiden jäljiltä hiuksien tilalle on ilmestynyt kasa kuivaa olkea. Pitäisikköhän se reissu kuitenkin vielä perua... en halua vaihtaa kampaajaa. 😁

                                         

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

7. - 9. matkapäivä Verona

Mitä tuli taas luvattua?

Efharisto Thassos!