Trauma

No hupsis, viime tekstistä on jo kuukausi. Luulin etten ole kirjottanu reiluun kahteen viikkoon. Joutunu taas vissiin johki aikapoimuun ja mustaanaukkoon. No eipä silti ei tässä ole ollut ihan kauheesti kerrottavaa taas. Kun kulkee kodin ja työpaikan väliä ja vapaat makoilee sohvalla syleksien kattoon niin ei siitä paljon kerrottavaa kerry.

Lenkkeilytkään ei paljoa edeisty. Aina ku koittaa lähtee tassuttelemaan niin joku paikka prakaa tai sitten pitää kääntyä kesken lenkin 💩:lle. 🙈 Nyt sitten viimesenä on selkä ollu monta päivää niin kipee ettei oo tarvinnu lähtee edes kokeilemaan. Ehkä taas joku päivä. Mutta jotakin outoa on kuitenkin tapahtunut... painoa on hävinnyt jonnekkin muutama kilo. Tarvinnee jatkaa suklaadiettiä kun kerta toimii... 💗

No on tässä sentään viimeviikolla jotain tapahtumaakin ollu. Alkuviikosta mulla kävi kuvattavana pikku vesseli. Pienet lapset on varsin mukavia kuvattavia siinä mielessä että ne eivät ujostele kameraa ja sano että heistä ei saa hyviä kuvia ja jäykistele. Tosin kovin totiseksi meikäläisen pärstä tahtoo lapset vetää. Hymyn saamiseen tarvii tehdä vaikka mitä pelletemppuja ja sittenkin tahtoo enempi vielä itkettää ku naurattaa kun mua kattoo. Mutta sitä se on valokuvaajan homma että hyvä kuva pitäis saada tapahtu kameran edessä mitä tahansa.




Viime viikolla oli myös siskon 5-kymppiset joita juhlittiin silleen vähän isommin. Viina virtasi ja ilmeisen hauskaa ihmisillä oli. Se on aina hauskaa seurata ihmisten humalan vaiheita sillon kun itte ei ehdi oikein keskittyä viinin juontiin ja näin ollen oma havaintokyky säilyy silleen melko hyvänä. Alkuunhan suomalaiset eivät tuntemattomille tietenkään puhu. Parin lasillisen jälkeen alkaa varovainen jutustelu ja muutaman ku ottaa lisää niin koko maailma on kavereita. Jossain vaiheessa sitten ei enää kyetäkkään edes puhumaan. Ja se on myös varmaa että jos samassa tilassa on enempi ku neljä henkilöä ja alkoholia (usein kyllä riittää että on enempi ku yks) niin draamalta ei voi välttyä. Ja sitä draamaa tulee sitten melko älyttömistä asioista. Sivustaseuraajalle ei useinkaan oikein avaudu että mistähän koko asiassa olikaan kyse. Olipa taas niitäkin tilanteita joissa itse draamaan osallistuneetkaan eivät tainneet tietää mistä koko juttu alkoi. 😁

Girl power

Partyparty!


5-kymppinen

Itse sain hienoisen trauman juhlissa... Äitini ja toinen siskoni miehensä kanssa oli tullut meille jo edellisenä iltana ja lauantai aamupäivänä läksin sitten siitä ensin kampaajalle ja sitten juhlapaikalle laittelemaan tilaa kuntoon. Vaihdoin vaatteet ja meikkasin vasta juhlapaikalla. Kun perheeni ilmestyi juhlapaikalle n. 4,5h sen jälkeen kun olin itse lähtenyt kotoa tervehti oma äitini minua jäykästi nyökkäämällä niin kuin nyt tuntemattomalle ihmiselle usein on tapana kun tuollaisissa tilanteissaa ollaan. Kysäisin sitten äidiltäni että "Hei, etkö sie tunnista minua?" niin sain takaisin hetken tyhjää tuijotusta ennen kuin lamppu syttyi jossakin syvällä aivoissa. Mun oma äitini ei tunnistanut mua! 😝 Ja sillä ei tiettävästi ole dementtiaa. Niin trauma, niin trauma...

Tunnistamaton...

Mieheni taisi saada hienoisen trauman siitä että oli tulla väkisin isketyksi. Se on aina ihanaa kun känninen nainen (koskee myös miehiä) jankkaa samasta asiasta ja käy iholle eikä millään ymmärrä että EI! Itse seurasin tilanneeta huvittuneena kauempaa. Jossain vaiheessa ystäväni päätti mennä pelastamaan mieheni ku vaimo ei hommaansa hoitanut. 😆 Mieheni oli meinannut jo soittaa taksin. 😂 Pitäisikköhän sitä kehitellä itselleen edes jonkinlainen mustasukkaisuuden tunne? 😜



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

7. - 9. matkapäivä Verona

Mitä tuli taas luvattua?

Efharisto Thassos!